Lekkermannissa asuvat lapsuusmuistot ja ikuinen joulu

Museon taival on ollut pitkä ja monivaiheinen. Ensin Keräset kokeilivat museotoimintaa vuokratiloissa 2000-luvun alkupuolella. Tilan vuokra oli kuitenkin liian korkea. Niinpä Leena päätyi pakkaamaan rakkaat esineet takaisin banaanilaatikkoihin, ja unelma jäi uinumaan kymmeneksi vuodeksi. Museota kosiskeltiin tuolloin siirtymään Rovaniemelle, mutta Keräset halusivat jäädä Tornioon.

– Purjehdus on Markukselle rakas ja tärkeä harrastus, eikä hän ollut valmis muuttamaan kauas meren ääreltä, Leena selittää.

Vuonna 2017 yksi Tornion vanhimmista taloista, Nymanin talo, tuli myyntiin. Tuolloin Markus päätti tarttua tilaisuuteen, vaikka Leena oli ehtinyt jo lähes haudata haaveen museon toteutumisesta. Tarjouskilpailun ratketessa pariskunta oli Venetsiassa lasinpuhallusta katsomassa. Leena muistaa hetken elävästi.

– Minulta meinattiin takavarikoida kännykkä, kun otin niin paljon kuvia. Jännitti niin kovasti, että piti keksiä jotain tekemistä. Kun Markus sitten halasi ja kertoi, että talo on nyt meidän, itkuhan siinä pääsi. Sama henkilö, joka oli hetkeä aiemmin kieltänyt minua kuvaamasta, tuli kysymään onko kaikki hyvin. Markus osasi kertoa, että kyyneleet eivät johdu kuvaamisen kieltämisestä vaan aivan muusta, Leena muistelee lämmöllä.

Unelman toteuttaminen on vaatinut rohkeutta, sinnikkyyttä ja ripauksen hulluutta. Viimein museon avajaisia päästiin viettämään Suomen satavuotispäivän aattona, 5.12.2017.

– Meillä kaikilla on ollut lapsuus, ja joulu tulee joka vuosi, Leena kiteyttää museon ideaa.

Lekkermanni ei ole vain kokoelma vanhoja tavaroita, vaan paikka, jossa voi pysähtyä muistojen ja esineisiin kätkeytyvien tarinoiden äärelle.

Lekkermannin kokoelma on ainutlaatuinen – joulumuseoita ei Suomesta löydy toista, eikä lelumuseoitakaan kuin vain muutama. Esineitä Keräset ovat keränneet kaikkialta maailmasta, ja ne kertovat tarinoita eri aikakausilta. Vanhoista pullamuoteista upeisiin joulukoristekokoelmiin ja täydellisesti kalustettuihin nukkekoteihin, jokainen esine heijastaa Leenan erityistä rakkautta estetiikkaan ja perinteisiin. Museon esineiden tarkkaa määrää ei tiedä edes Leena. Vanhimmat niistä ovat yli sadan vuoden takaa.

– Olen saanut aivan ihanaa palautetta, joka kannustaa ja rohkaisee myös niinä päivinä, kun museossa on hiljaista. Meillä kävi juuri puolalaisia turisteja. He tulivat Rovaniemeltä varta vasten meille ja sanoivat, että vasta täältä he löysivät aidon, suomalaisen joulun, Leena kertoo ylpeänä.

– Uskallan väittää, että Ruotsin vaikutuksen takia Torniolla on muuta Suomea rikkaampia jouluperinteitä, kun kauniita esineitä on kulkeutunut tänne Ruotsista. Sama pätee myös lelujen historiaan. Kaikki lapsuutensa Torniossa viettäneet muistavat varmasti Haaparannan legendaarisen Jala-kaupan.

Leena Keräsen käsissä tavallisesta tulee taidetta. Hänen rakkautensa nukkekoteihin ja pikkuesineisiin vie mukanaan. Kaikki alkoi, kun Leenaa pyydettiin mukaan Tornion nukkekotikerhoon. Hän ei pitänyt itseään sopivana.

– Ajattelin, että mulla on liian isot kädet. Mutta sitten huomasin, että pitkä pinna on homman a ja o. Ensimmäinen huovuttamalla tekemäni nalle oli vaan niin ruma, että piilotin sen nukkekodin lastenhuoneen alimmalle hyllylle.

Kipinä oli kuitenkin syttynyt, eikä hän luovuttanut. Puoliso Markus oli kannustanut Leenaa rakennustöissä sanoen, että kyllä sie huonosta kirvesmiehestä menet. Leena halusi kuitenkin olla muutakin kuin ikuinen mestarin ”apupoika”, ja opiskeli puu- ja metallialan artesaaniksi – ryhmässä, jossa hän oli vain miehiä.

– Opettaja meinaili, että nyt kun ryhmässä on mukana nainen, koulutusta pitäisi helpottaa. Päätin näyttää, että kyllä mie pystyn. Kun muut aikoivat tehdä tylsiä leikkuulautoja ja linnunpönttöjä, mie sanoin, että miepä tehen nukkekodin!
Kaikista epäilyistä huolimatta nukkekoti valmistui ja Leena pokkasi koulun päätteeksi stipendin. Palkintorahoilla hän hankki Aino Sibeliukselle komeat kangaspuut nukkekotiin.

Lekkermannin nukkekotikokoelma onkin vertaansa vailla. Yhdestä huoneesta löytyy muutamaa esinettä vaille täydellinen kokoelma Lundbyn nukkekoteja. Huoneesta toiseen kulkiessa kävijä voi ihailla tarkasti rakennettuja miniatyyrimaailmoja: Puutarhaa, kukkakauppaa, leipomoa ja myymälää, joista löytyy sanoin kuvaamattoman hienoja yksityiskohtia, kuten Marimekon tuotteita, Arabian muumimukeja ja jopa tutut hymytyttö- ja hymypoikapatsaat – kaikki tarkasti mittojen mukaan 1:12 valmistettuina.

– Mie en ole vielä tarvinnut silmälaseja, vaikka ensi vuonna tulee täyteen pyöreitä, Leena kehaisee.

Suuri osa esineistä on Leenan itsensä rakentamia, osa on ostettu tai tullut lahjana. Leena esittelee suurella ylpeydellä myös metallilangasta punotun kynttiläkruunun, jonka on tehnyt hänen oma poikansa 15-vuotiaana – ansaiten sillä bensarahaa mopoon.

Leenan silmät näkevät mahdollisuuksia siellä, missä muut näkevät roskia. Häntä voisi kutsua askartelun Einsteiniksi, joka loihtii kauneutta uskomattomista materiaaleista. Tarinat materiaalien löytymisestä ovat toinen toistaan hauskempia ja värikkäämpiä.

– Hammaslääkärireissulla hoksasin, että paperisista juurenkuivausnastoista tulisi täydelliset kynttilät enkelikelloon. Innostuin kovasti, koska olin jo pitkään etsinyt juuri tähän tarkoitukseen sopivaa materiaalia. Hammaslääkäri kysyi nastat antaessaan, olenko varma, että kaksi riittää, Leena nauraa.

Finnairin lennolla hän keksi, että eväsroppeen suojapahvista saisi hienon, kaakelikuvioisen lattian nukkekodin puutarhamyymälään.
– Lentokoneessa sana kiersi nopeasti, ja pian mulla oli iso tukku niitä pahviroppeita kourassa. Kun lentoemäntä sitten tuli keräämään roskia, hän hieman ihmetteli, kun panttasin pahviroskia. Kun kerroin, että säästän ne askarteluun, hän tarjoutui tuomaan minulle käyttämättömiä, Leena juttelee innoissaan.

Käsillä tekeminen on Leenalle elinehto, mutta myös harrastus, jonka parissa ajantaju katoaa.
– Kerran jäin aamulla yöpaitasillaan askartelemaan, kun Markus lähti töihin. Havahduin vasta, kun Markus tuli kotiin, että koko päivä oli mennyt askarrellessa, ja kaikki kotityöt olivat tekemättä. No, nopeasti nappasin imurin lattialle, että näyttäisi siltä, että olin saanut jotain aikaan,” hän kertoo nauraen.

Leenalla on paitsi huikea muisti, myös ihailtava tarinan kerronnan lahja. Museokäynnistä saa siis todellisen elämyksen varaamalla ohjatun esittelykierroksen.

Lekkermanni elää ja kehittyy koko ajan. Keittiöön on parhaillaan suunnitteilla muumikahvila, ja Märklinin junaradat odottavat laatikoissaan pääsyä museokävijöiden ihailtaviksi. Leena ja Markus unelmoivat jopa muuttavansa museon, vielä toistaiseksi vapaana olevaan, yläkertaan asumaan.

Pariskunta on aikaansaavaa sorttia. Markuksen aloitteesta molemmat suorittivat museologian perusopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa keväällä 2018.

– Monet kulkevat elämänsä suoraa polkua. Mie taas olen sellainen ihminen, joka tuntuu olevan koko ajan jossakin risteyksessä, Leena selittää nauraen.

Juuri näissä risteyksissä syntyy Lekkermannin kaltaisia ihmeitä.

Muistojen ohella luovuus ja rakkaus elävät Lekkermannin esineissä. Tässä museossa aika pysähtyy ja jokainen saa hetkeksi palata lapsuuden leikkeihin ja joulun taianomaiseen tunnelmaan. Tuskin paraskaan kirjailija osaisi kuvata esineiden tarinoita niin elävästi, kuin Leena ne kertoo. Sen takia Lekkermannin taian voi tuntea vain omin aistein. Täällä vierailu on elämys, joka täytyy ehdottomasti kokea.

Joulu- ja lelumuseo Lekkermanni

Avoinna 23.11.2024-6.1.2025 seuraavasti:
Tiistai-sunnuntai päivittäin klo 12-17 (ilman opastusta)
Aamupäivät ja illat varattavissa ryhmävierailuille (min. 4 hlö)
Varaukset: 040 7015 254 / Leena

Poikkeukset aukioloajoissa:
Maanantaisin sekä 24.-26.12. suljettu

Sisäänpääsymaksu:
Aikuiset 7 €
Eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat 4 €
Lapset 3 € (alle 4-vuotiaat ilmaiseksi)
Maksu käteisellä

Ryhmät: 4 €/hlö (alle 16v. 2 €) Opastus sisältyy ryhmähintaan.
Maksu käteisellä tai laskutus

Pullakahvit varattavissa etukäteen 4 €/hlö
Eteisessä pieni museokauppa